Mie vs miehet yöelämässä

Osana aktiivista sinkkuelämää pidetään sitä, että ei vain nyhjötä kotona vaan käy ulkona juhlimassa ja bongailemassa niitä miehiä. Tässä olen erittäin hyvä (lähinnä siis siinä juhlimisessa), miehiä kyllä nimenomaan bongailen, ilman kunnon humalatilaa en uskalla kylläkään lähestyä yhtäkään (siksi sitä tuleekin juotua, krrhm ihan "muutama" lasillinen vaan..) En koe siksi, että baari olisi se paras paikka sen Unelmien miehen kohtaamiseen. Toki tiedän tällaisiakin tapahtuneen, itselleni ei ainakaan toistaiseksi tällaista tosirakkautta ole löytynyt lasinsiruja täynnä olevalta tanssilattialta. Tanssilattialla niitä miehiä kyllä harvemmin tapaakaan, jostain syystä suomalainen mies tanssii vasta loppuillasta, kunhan humala sen sallii. Toki onhan se mukavampi alkuun vaikka keskustella ja sitten yhdessä lähteä tanssimaan, kuin että tanssilattialla yrittää huutaa toisen korvaan jotakin. Se näissä baareissa/yökerhoissa on huonoa, ettei siellä kyllä kovin hyvin pääse tutustumaan toiseen, sillä ei vain yksinkertaisesti kuule kovinkaan hyvin mitä toinen sanoo. Pahimmassa tapauksessa sitten vaan nyökyttelee ja naurahtelee (toivottavasti) oikeissa kohdissa. Miehiä on moneen lähtöön (toki meitä naisiakin, mutta tän aihe oli et miehet yöelämässä), mielenkiinnolla seuraa miehien lähestymistaktiikoita (ajoittain on kuin avaraa luontoa katsoisi :D )

Tähän mennessä kohtaamiani miestyyppejä baareissa/yöelämässä:

Sehän on kuin mie yöelämässä! Tanssilattialla
 ja miestenympäröimänä.. (as if 😄)

1. Eksyneet miehet: Tanssilattialla seuraan puskevat miehet, jotka eivät sen kummemmin juttele vaan pyörivät epämääräisesti mukana ja lähtevät, jos bongaavat paremman seuran.

2. Paniikkimiehet: Yön viimeisen tunnin aikana he tajuavat, etteivät ole löytäneet seuraa vielä, joten äkkiä vaan tanssilattialle ja kokeilemaan, että kuka lähtis matkaan (tässäkään kohtaa ei puhuta, vain tanssitaan) Ainiiin ja ne grillillä tavattavat miehet kuuluu tähän

3. Ikäukot: Erittäin vahvassa humalassa olevat vanhemmat miehet. jotka lupia kyselemättä istuvat samaan pöytään; juttelevat ja lähentelevät..

4. Untuvikot: Saatat jutella pidempäänkin, jonkun kivan pojan kanssa. Sitten yhtäkkiä tulee puheeksi ikä ja poika paljastuukin vähintään viittä vuotta nuoremmaksi kuin itse (ei kiitos) 

5. Juttumiehet: Istutaan ja jutellaan pitkään niitä näitä, mutta tanssilattialle näitä ei saa kirveelläkään

6. Varatut miehet: Jotka antavat ymmärtää olevansa sinkkuja, mutta sitten ovatkin seurustelusuhteessa tai naimisissa (onneksi sormus yleensä paljastaa nämä. En ole siis varattujen miehien mukaan lähtenyt, nou hätä)

7. Ujot miehet: Miehen kaveri tulee juttelemaan ja sanoo, et hei tuo tuolla haluis tanssii teiän kanssa tai jutella. Mutta kyseinen mies ei itse tule esittelemään itseään tai näytä edes siltä, että haluaisi tutustua Tähän liittyy samalla myös ne kuuluisat WINGMANit, eli ne ketkä yrittää pokata seuraa kaverilleen. 

8. Yhden illan miehet: Ei ole tavoitteena tai tarkoituksenakaan hakea seuraa muuta kuin saadakseen seksiä. Sitoutuminen on kirosana. Näitä on paljon myös Tinderissä.

9. Hyvät ja kivat miehet: Jotka juttelee ja tanssii ja on muutoinkin mukavia. Näitä on harvemmassa kuin aiempia lueteltuja tapauksia. Harvoin näitä kylläkään näkee enää kyseisen illan jälkeen tai että vaihdettaisi numeroita tmv. 

Ja nyt ihan selvennykseksi, ettei synny väärinkäsityksiä, nämä ovat kohtaamisia, eivät siis välttämättä ole lähteneet mukaani tai minä heidän mukaansa 😂

Neiti M ja Neiti I
sinkkuseikkailut vol 1000

Jostakin syystä viime aikoina minua ovat lähestyneet reilusti minua vanhemmat miehet, eli Ikäukot.(töissä 80-90-vuotiaat miehet tykkää kovasti miusta, oon saanu montakin kutsua tulla uudeksi vaimoksi tai mukaan kotiin tekemään..mitä nyt sit ikinä haluutkaan kuvitella..).Yleensä kovassa humalatilassa nämä yöelämän tosisankarit toikkaroivat siihen pöytään seuraksi, harvoin kysyvät onko se ok. Ensimmäiseksi kehutaan, sitten pikkuhiljaa siitä siirrytään jo ehdottamaan, josko lähtisin heidän matkaansa ja muuta ihanan romanttista. Olen kovissa tunnontuskissani joutunut kieltäytymään näistä tarjouksista. Tässä yksi ihan tosielämässä käyty keskustelu tällaisen sankarin (olkoon nimeltään Herra X) kanssa:

Herra X: Voi kun täällä onkin kaunis likka, oot kyllä niin upee nainen"
Minä: Kiitos, kiitos vain
Herra X nojaa lähemmäs (haistan sen aivan ihastuttavan vanhalle viinalle tuoksuvan hengityksen) : Mie rakastan siuta ja sieki varmasti miuta
Minä (hieman pois päin nojaten): No kiitos, mutta en kyllä ihan ensi tapaamisella julista rakkautta
Herra X:Kyllä sinä varmasti minusta tykkäisit vai etkö pidä miehen munasta?
Minä: No ei se kyllä ihan siitä ole kiinni, en vain ole kiinnostunut siusta.
Herra X: Tykkäisit varmasti, lähe vaan miun mukaan, miulla on hieno omakotitalo ja maksan kyllä taksin ja saat ihan kaiken mitä vaan haluat
Minä: Kiitos vaan tarjouksesta, mutta taidan jättää väliin tällä kertaa. 
Herra X: Miksi ?
Minä: No se johtuu, etten haluaisi lähteä näin paljon vanhemman miehen matkaan. Minkä ikäinen muuten olet?
Herra X: 52-vuotta
Minä: Niin, eli lähes isäni ikäinen, mie voisin olla siun lapsi, oon sen ikänen. Onko siulla muuten lapsia? 
Herra X: Joo, vanhin on 24-vuotta
Minä: Niin mitähän ne ajattelis, et isä vie kotiin tälläsiä nuoria naisia tai mitä sie oisit mieltä, jos siun tytär toisi kotiin siun ikäsen miehen?
Herra X: Miun lapset ois vaan onnessaan et oon löytänyt noin kauniin naisen
Minä: No jaaa. Mut jos ei kuitenkaan nyt täl kertaa
Herra X: Mie tapan itteni jos et tuu. 
Minä: Etkä tapa
Herra X: Tapan tapan
Minä: Ei ole kovin reilua kiristää näin ihmistä mukaansa. Pitäiskö soittaa siulle apuja, jos tuntuu tuolta?
Herra X: Ei, älä soita mihikää, en mie itteeni tapa
Minä: No hyvä. Mie toivotan siulle mukavaa iltaa, kiitos vain.

Tää keskustelu on lyhennelty versio, sillä tätä edestakaisin vääntämistä jatkui pitkään. Ei meinannut uskoa, etten mukaan lähde, onhan hän kuitenkin rakastunut minuun (eli ilmeisesti on olemassa "rakkautta ensisilmäyksellä"! Minulla on toivoa). Unelmieni mies, jos satut minua lähestymään baarissa tai minä sinua, niin toivottavasti keskustelumme sujuu hieman eri tavalla. Mielellään mukavaa jutustelua ja tutustumista eikä heti ehdotusta et "Pannaanko menemään vai mennäänkö panemaan" tai "Oo, siu täytyy olla kyl Miss Suomi, ku oot tuon näkönen. Pääsisinkö siu luo yöksi?"

Unelmien miehen tapaamista odottaen

Poikamiestyttö

Milla

P.s. Vaikka Tinder tuntuu epätodennäköiseltä paikalta kohdata Se Oikea, niin on se varmasti todennäköisempi paikka kuin tuo yöelämä (ainakin omalla kohdalla). Joku ehdotti joskus kirjastoa, vois kyllä seuraavaksi sitä kokeilla tai kaupan kassalla/lihatiskillä, Unelmien mies on jo kulman takana, etkö olekin?

P.p.s. Kippis (tää likka lähtee viikonloppuna Tallinnaan!)

Mie vs Suomenlinna

En ole spontaani ihminen. (vaikka rakastankin niitä yllätyksiä :D) En yleensä lähde mihinkään hetken mielijohteesta, vaan pohdiskelen ja punnitsen asiaa. Nyt oli ollut sen verta rankkaa töissä (henkisesti), että meinasin pyöritellä koko ajan mielessäni työasioita, vaikka jäin lomalle. Joten, otin arjesta irtioton ja lähdin niinkin eksoottiseen paikkaan kuin Helsinki. Perjantai-iltana varasin junaliput ja lauantaiaamuna klo 8.40 alkoi minun varmastikin ensimmäisistä hetken mielijohteesta alkanut reissu. Pakkasin reppuun kameran mukaan, jotta saisin shoppailun lisäksi jotain muutakin tekemistä aikani kuluksi. Pitkään en ehtinyt yksin ollakaan, vaan onnekseni seuraani liittyi neiti S, joka ehdotti, että lähtisimme Suomenlinnaan vierailulle. 

Tämä postaus on nyt siis lähinnä kuvia sieltä, tottakai hääasiat mielessä pitäen ;) (en ole siis mikään ammattikuvaaja, mutta hyvin innokas harrastaja (joka kuvittelee olevansa ammattilaisen tasoa..)) Ja nyt siis ajatuksena, mitä plussia olisi häiden järjestämisessä Suomenlinnassa.

Matkalla Suomenlinnaan on kauniit maisemat ja kaunis kaupunkisiluetti,
 ainut miinus on se, että jos kyseisen maiseman haluaa nähdä,
pitää olla kannella ja tukka menee tuulessa sekaisin (nimimerkillä juurikin näin kävi). Ratkaisuna niin lakalla vahvistettu kampaus, ettei se liiku vaikka innostuisi häissä moshaamaan.

Jos näitä saisi silleen monia, ni ois kyl iha prinsessahäät
Vaaleanpunainen unelma 😊

My future home

Miun tulevassa kodissa täytyy kyl kasvaa villiviiniä
Se on ollu miu unelma, meillä lapsuudenkotonakin oli, nykyään ei enää

Tässä hääkuvan paikka. Bestmanit vasemmassa,
hääpari eli mie ja Unelmien mies keskimmäisessä
ja kaasot oikean puoleisessa ikkunassa

 

Sama paikka, mutta sivusta kuvattuna
Nyt voisi olla silleen jonomuodostelmassa! 

 

Ohjelmassa sulhasen ammunta perinteisen morsiamenryöstön sijaan
Tai sitten jos on paha anoppi ni ammutaan sitten se
Niin siis sieltä tykistä, ei siis ammuta niitä tykillä, vaan ne lentäis tuolta tykistä.
Luin ton tekstin äsken uudestaan, ni tajusin että sen voi ymmärtää "hieman" väärin.... 

Bridal shower, eli jos rupeaa hikoiluttaa kovin morsianta
niin voi käydä viilentämässä itseään tuolla puskan keskellä
näppärästi sijaitsevassa suihkussa.

 

Siellä hääkuvaaja huutelee toisella puolella huutelee
hääparille. Eli todistetusti, täällä saa upeita hääkuvia, joten
ehdoton plussa tämä! 

 

Oli kaunis/komea pari, heille onnea <3 Uskalsin
julkaista näin, koska tuosta ei vaan mitenkään
voi ketään tunnistaa! 😃

  

Siis mikä maisema! Nyt siinä paikkaa seison, missä
kuvaaja seisoi ensimmäisessä kuvassa. Loputon meri <3

 Ja seuraavaksi ihan vain ihania maisemakuvia:

 Säästin parhaimmat viimeiseksi, eli sitten mie, eli minä itte. Me, myself and I. 

Unelmien morsian (as if!) 😃😃

Hiukset ei näyttäny tältä ku aamulla ne laitoin,
kiitos luonnon oma hiustenkuivaaja: Tuuli

Neiti S:n hyvä kuvaidea, thänks.
Syksy <3

Kuten sanoin, villiviini on vaan niin upea

 

 Ja lopuksi kaikista otoksista ne helmet....

Poikamiestyttö

Milla

P.s. Tässä vielä loppukevennys, miun kauneuden huipentuma ja uusi Tinder profiilikuvani. Yhteydenottoja odotellessa... 😉👄

Mie vs netti + sinkkuus

Nyt kun tämä blogihomma on tässä lähteny käyntiin hyvin (meiän äitiki lupas käyä lukemassa! Moi äiti, terkkuja kotiin!), niin oon tässä googletellut ja muutoinkin tutkinut netin syviä syövereitä sinkun näkökulmasta. Voi, sieltä löytyy vaikka mitä! Tottakai alkuun piti (kuten koulussakin aina) etsiä virallinen määritelmä sanalle "sinkku". Ja mikä parempi ja luotettavampi paikka etsiä tietoa kuin Wikipedia. Tässä se tulee:

Sinkku voi tarkoittaa seuraavia asioita:

• Naimaton henkilö, joka ei ole avioliitossa tai muussa vakituisessa parisuhteessa. Sanana "sinkku" on vakiintunut arki- ja puhekieleen ja korvannut mm. vanhanpiian ja -pojan.
• Single, pienimuotoinen äänite
• Sinuhe "Sinkku" Wallinheimo, entinen jääkiekkoammattilainen

spinster = vanhapiika

No nyt päästiin asiaan. Elikkäs kaikki sinkut, nyt tätä totuutta on vaan kaunisteltu muotisanalla. Oikeasti me kaikki yli 24-vuotiaat naimattomat olemme automaattisesti VANHOJA PIIKOJA/POIKIA. Luin vuoden alussa ukkini suvun vanhoja papereita, jossa tehty suvun vanhemmista jäsenistä aikanaan muistiinpanoja. Siellä oli yksi mieleenpainuva kommentti: "outo, paljon puhuva vanhapiika". Sieltä minä ne geenit olen siis perinyt! Siellä on minun isoisoisoisomummoni ollut yhtä innoissaan ollessaan sinkku, kuin minäkin, mutta tuolloinen yhteiskunta on sen käsittänyt toisella tavalla. Niiiin ja tiesittekös, että vanhoja piikoja käytiin verottamaan kovemmin. Syytä en osaa sanoa, mutta onhan se tietysti, että yksinelävälle jää enemmän rahaa, koska ei tarvitse koko perheen ja miehen menoja kustantaa. Se voi herättää kateutta.

Nyt olin jo imeytynyt internetin mustaan aukkoon, joten jatkoin tutkimusmatkaani edelleen. Seuraavaksi silmiini sattui tämä: "Sinkkuhoroskooppi kertoo millainen sinkku loytää rakkauden" ja kuten ensimmäisessä postauksessani kerroin, luotan horoskooppeihin ja määritän elämäni sen perusteella. Testiin pääset tästä. Tässä saamani vastaus:

Leijonan innokkuus pelästyttää deitit

En tarvitse itsetunnon kohotusta muilta,
koska pystyn siihen vallan mainiosti itsekin.
Vaatimaton, kun olen

Leijona tarvitsee kumppanin, joka palvoo häntä. Huomio on leijonalle kuin polttoainetta, jota ilman hänen koneensa ei käy. Yksinäisenä tämä viidakon kuningas muuttuu uikuttavaksi kissanpennuksi. Riivaava läheisyydenkaipuu ajaakin sinkkuleijonan kehnoihin romansseihin. Leijonan huomionkipeys voi tuntua tukahduttavalta. Ihastunut leijona pommittaa tunteidensa kohdetta kuumilla viesteillä eikä hyväksy torjuntaa. Hän ei tarkoita pahaa, mutta voi antaa itsestään pelottavan vaikutelman. Leijonan pitäisi oppia hillitsemään intoaan, etteivät treffikumppanit ahdistu.

Vinkki: Mieti, miksi haluat seurustella. Kaipaatko rakkautta vai pönkitystä egollesi. Älä käytä muita itsetuntosi kohottajina.

Jep, kuten sanoin, kuin lukisin omaa päiväkirjaani. Hellyyden ja huomion kipeä nainen, joka ei kestä torjuntaa. Lähes pelottava. Jeap. That's me. Onneksi olkoon unelmieni mies, sinun täytyy olla sitten eri horoskooppimerkkiä, mieluiten sellaista, joka antaa hellyyttä ja huomiota enemmän kuin tämä leijona ehtii sitä pyytää. Mutta tarvittaessa menet sinne kaappiin piiloon, kun olen äreällä päällä. Vai olisikohan samaa horoskooppia oleva hyvä, molemmat kaipaisi huomiota, jota sitten toisiltaan saisivat. Tai ehkei sittenkään. Tulee riitaa kumpi antaa huomiota kummalle, koska eihän se nyt niin sovi, että toiselle pitäisi antaa huomiota, kun itse sitä kaipaa. 

Nooh, ei siinä vielä kaikki. Taas edemmäs selatessani, tottakai eteen tulee testi, koska asian kuin asian voi testata netissä nykyään. Mikä muumihahmo olet, kuka salkkarien hahmo olisi poikaystäväsi/tyttöystäväsi, millainen persoona olet ym. Mutta tärkein testi on tämä: "Mistä syystä olet sinkku?" Testiin pääset tästä. Ja taas vastauksieni perusteella sain niiiiiin naulankantaan osuvan vastauksen kuin olla voi:

Sinulle ei kelpaa oikea ihminen

Olet sinkku, koska olet katsonut ihan liikaa romanttisia komedioita. Haaveilet epätodellisesta romanssista ja jumalaisen kuumasta kumppanista. Et siedä virheitä, ja dumppaat treffikumppanisi heti kun hänestä löytyy inhimillisiä piirteitä. Näin muutat tilanteen: Unohda ne elokuvat. Kenenkään elämä ei ole pelkkää glamouria vaikka siltä näyttäisikin

Unelmieni mies on juuri tällainen. Olemme yhdessä hulluja <3

Voi ne kaikki romanttisten komedioiden miehet, joiden perään olenkaan kaivannut. Ja se edellisessä postauksessa esiin tullut Derek. Ehkei unelmieni mies olekaan olemassa. Mutta kait sitä voisi haaveilla, että joku kuitenkin täyttäisi kriteerini, vähintään niin, että hänen kanssaan olisi hyvä olla. Sitähän se käytännössä on. Että kemiat kohtaa ja yhdessä ollessa muuta ei ole. Olet siinä ja sillä hetkellä läsnä. Ja eikai se liikaa ole vaadittu, jos haluaa hieman romantiikkaa ja niitä yllätyksiä matkan varrelle? Ja kalliin sormuksen, suuren kosinnan, isot häät, kivan parran miehelle, jonkun juoksemassa perääsi sateessa ja lohduttavan ja mitä kaikkea näitä olikaan. 

Noh, glamouria tai ei. Jokainen itse määrittää miten paljon elämässään saa itselleen. Optimistit sanoisi näin: Näe ja koe! Älä unelmoi elämääsi vaan elä unelmaasi (oh dear, mikä klisee, joka by the way on myös nähty Tinderissä monia kertoja). Pessimistit ei pety, harmi vaan, kun jotenkin tän blogin mukana oon ruvennu kyl asettamaan "pikkasen" liian korkealle noita standardeja. Pessimistin sanoin: "joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa". Kuten muutenkin elämässä, koitan etsiä sen kultaisen keskitien, ehkäpä se vielä joku päivä löytyy. 

Poikamiestyttö

Milla

P.s. Netistä löytyy kaikkea ihanaa, muistakaa höllätä kukkahatut! Itselleen ja jopa hieman epäkorrekteille asioille saa ja pitääkin nauraa :) 

P.p.s. Kuten esimerkiksi tämä, hupps: 

Mie vs miehen pääkarvoitus(???)

Tämän tekstin aihe sai alkunsa tänään, kun olin hyvä ystäväni kanssa syömässä Lappeenrannan keskustassa yhden baarin edessä. Tuijotimme haalaripukuisia (hieman humalaisia) opiskelijoita ja huomasimme, että vaikka tyyli muutoin on samanlainen kaikilla (eli ne iki-ihanat haalarit <3 niitä on jo ikävä), niin miehillä kyllä tyylit hiuksissa ja kasvojen karvoituksessa vaihtelee niiiiiiin paljon. Edes tytöillä ei tyylieroja ollut niin paljoa (suurimmalla osalla pitkät suoristetut hiukset tai ranskalaisilla leteillä). Miehillä oli pitkää tukkaa, kaljua, ananastukkaa, sliipattua, takatukkaa ja you name it, se löytyi. Sama myös näkyi partasektorilla. Oli pitkää tuuheaa partaa, oli pitkää vähän harvempaa partaa, risupartaa, siloposkea, sänkeä, viikset, ei viiksiä ja todellaki list goes on. Googlettelin erilaisia partatyylejä ja tällainen hypähti eteen: 

Minulla ei ole ollut hajua, että näitä on näin paljon! Vaikka siis tiedän, että tyylejä on erilaisia niin monia kuin ihmisiä, mutta silti. Nämäkin on vain osa tyyleistä, kaikkia ei tässäkään ole.

Derek ( tai siis kait se on siis Patrick Dempsey,
mut miulle se on Derek)

Suhteeni partaan on hyvin erikoinen, sillä minulla on yksi suosikki parta. Ihan suosikkiparta, ei tyyli vaan se parta (ja unelmien mies <3) Se on Derek Sheperd. Ja tuo hymy. Mut siis tuo parransänki on juuri sellainen mikä toimii. Se tuo sellaisen miehisen, muttei kuitenkaan epäsiistiä vaikutelmaa. Siis toki tää on makuasia jne, mutta ei en vaan kyl yhtään tykkää sellasesta risuparrasta tai tuuheesta partaryteiköstä siinä leuan alla. Pelkät viiksetkää ei kyllä toimi. Et joko se on et ei mitää tai sit tommonen ihana Derek-parta (sellaseks sen nyt nimesin). Ja siis Movemberit on asia erikseen, se sallittakoon. 

Eli unelmieni mies, be like Derek. Taisin tämän jo jossakin aiemmassa postauksessani laittaa, että unelmieni rakkaussuhde on Derek ja Meredith Greyn Anatomiassa. Jos et ole kyseistä sarjaa katsonut niin nyt KATSO. Se on hyvä. Mitä hiustyyleihin tulee, niin siinä en niin tarkka ehkä ole. Kunhan se ei sojota ihan joka suuntaan sekavana (kuten esim. Tommi Läntisellä) tai ole rastoilla. Täytyy kyllä sanoa, että pituuden kanssa olen myös tarkkana! Unelmieni mies, toivottavasti sinulla ei ole pidemmät hiukset kuin minulla. Mutta jos on, niin aion harjoitella letittämistä tukallasi joka ikinen ilta, että siinäpähän sitten olet lettikruunu päässäsi. Pidän kyllä suht lyhyistä hiuksista (Derek-hiukset maksimi ehkäpä, jos tommoset ihanat laineet.. <3), mutta kyllä ne pidemmätkin tosiaan kyllä käy, jos ne on siististi ylläpidetty (ja unelmien mies, sinä sitten tyhjennät itse viemärin kannen niistä hiuksistasi, hyvä että omiinkaan uskallan koskea :D )

Yhteenvetona; olen rakastunut tv-sarjan hahmoon, joka ei ole millään lailla todellinen. Odotuksena miehen suhteen ovat korkealla, sillä hän on rikas, näppärä rakentamaan, pelastaa ihmishenkiä ja on tuommonen McDreamy. No pressure there. Ihan niin kuin olisin itse täydellisyys tai Queen of f*cking everything (niiku yks haalariin pukeutunu humalainen nuori nainen tänään totesi olevansa, päätin ottaa itseluottamuksesta mallia)

Poikamiestyttö

Milla

P.s. Ulkonäkö ei oo se tärkein asia ihmisessä, myös sisäinen kauneus on tärkeää

P.p.s 

Mie vs ruoka

Mmmmm, nyt pääsemmekin suosikkiaiheeseeni eli ruokaan! Häissä (tai ainakin minun häissäni) ruoka on tärkeässä roolissa. Suhde ruokaani on simppeli: hyvä ruoka parempi mieli (vai olikohan se jonkun ruokafirman mainosslogan..?) Jos en ole syönyt, olen äkäinen kuin takamukseen ammuttu karhu eikä morsiamen olisi suotavaa hääpäivänään olla ikävä vieraillensa. Jos näet minut äkäisenä tai surullisena, anna vaikka se Snickers-patukka "you're not you when you're hungry", niin hymyilen kuin Naantalin aurinko. Hääparilla ja vierailla on pitkä päivä ja voi olla, ettei ehdi aamulla syömään kunnolla, joten joutuu vatsa kurnien, korvissa humisten ja pieni pyörryttävä tunne päässä astelemaan alttarille tai seisoskella ja odottaa kunnes ruokailu alkaa. Unelmani olisi, ettei näin kävisi kellekkään, joten pohdin josko laittaisinkin ne Snickers-patukat osoittamaan vieraan paikat kirkossa tai vastaanotolla. Riippuen missä minut vihitään.




Mielestäni häissä tulisi ruokaa olla runsaasti tarjolla ja koko illan ajan. Myös juomaa tulisi tarjoilla pitkin iltaa. Salaatteja, leipää, herkkuja !SIPSEJÄ, OMNOMNOM! Voi olla, että minun tai siis meidän pöytäämme tulee kulhollinen sipsejä, sitten olen erittäin tyytyväinen koko päivän. Toinen ruoka (kyllä, sipsit lasketaan ruuaksi!), jota rakastan eniten, on kautta aikojen ollut lasagne. Siinä on sitä jotain, koska se maistuu ihanalta tuoreena ja taivaalliselta seuraavana päivänä. Ehkäpä se voisi olla pääruokana häissäni, vaikkei se niin tyylikäs ja perinteinen ruoka olekaan. En kylläkään ole aivan varma onnistuuko sellainen, mutta aion ainakin kokeilla. 

Kaikkien aikojen inhokkiruokani on kaalilaatikko. Ei ole kyse ettenkö olisi kokeillut tai yrittänyt opetella syömään sitä. Se ei vain uppoa. Ei sitten millään. Suosikkeihini eivät kuulu myöskään salmiakki&lakritsi, olut, kahvi, raaka kala (eli tyyliin sushi tai graavilohi, not my thing), oliivit ja jalapenot (en enää tulisuudelta maista muuta kuin suussa tuntuvan poltteen). Ainoat näistä inhokkiruuista/ juomista, jotka häihini sallin ovat kahvi ja olut. You are welcome, oisin voinut myös tehdä häistä sellaiset, että siellä on vain siideriä, valkoviiniä, kuoharia ja teetä. Joten olen erittäin huomaavainen vieraitani kohtaan, eiks jep? Allergikot saavat tuoda omat ruokansa. No ei nyt sentäs, helpointa olisi, että kaikki ruoka olisi esim. laktoositonta/maidotonta ja gluteenitonta, niin ei tarvitse miettiä mitä voi syödä ja mitä ei. Olen kokeillut nimittäin viime aikoina tällaista ruuanlaittoa ja leipomista, yllättävän hyvin löytyy vaihtoehtoja.  

this looks so good 

tämä voisi olla ihana perinteisen hääkakun tilalla

Olen jotenkin pikku hiljaa kallistunut siihen, etten halua perinteistä hääkakkua, vaan jotakin yllä olevien kuvien kaltaista järjestelyä. Ah, donitsiseinä tai leivostornit, oh my god. Jos minua ei näy minun (eiku siis meidän..hitsi se on vaikea muistaa) pöydässä, niin olen varmastikin donitsiseinän luona suupielet suklaakuorrutteessa. Jenkeissä ruokaan ja kakkuun saatetaan käyttää hurjiakin summia, on seisovaa pöytää ja pöytiin tarjoilua, cocktail hour ja mitä lie. Unelmieni mies, toivottavasti olet siis myös rikas (kaikkien muiden aiempien ominaisuuksien lisäksi), sillä häitteni (siis häidemme, äh!) järjestäminen tulee maksamaan. Oikeastaan häitteni ruoka tulee maksamaan. Koska ruoka, hyvät lukijat, on minulle erittäin tärkeä asia (kuten kropastani sen huomaa..)  ja herkut pelastavat juhlat kuin juhlat (plus tietysti alkoholi). 

mmm, toinen mahdollinen ruokavaihtoehto, back to basics

Nälkäinen poikamiestyttö

Milla

P.s. Ben & Jerry's voisi olla kyllä hyvä hääteema... hmm. 
P.p.s. Häissä, joissa olen ollut on ollut erinomaista ruokaa, mmmm. Ruokaa.. pitäisikin tehdä itseasiassa nyt ruokaa!
P.p.p.s Miten tuo hääsana taipuu?? Häideni/Häitteni? Häidemme/Häittemme? Hitsi suomen kieli on hankala

Mie vs Kodin hengetär

Nainen! Mitä teet poissa keittiöstä? Keittiöhän on valtakuntasi ja siivous sekä kokkaus intohimosi. Sinun täytyy tietää millä aineella saat tahrat irti vaatteesta kuin vaatteesta, osaat parsia sukan, paikata housut, ommella vaatteita ja neuloa lapaset sekä sukat täydellisesti. Yllätysvieraiden tulo ei haittaa, sillä kodissasi tuoksuu aina tuore pulla, pöytien sekä erilaisten tasojen pinnat kiiltävät pölyttöminä ja tavarat ovat täydellisesti paikallaan. Kotisi ja sisustus on kuin suoraan sisustuslehden sivuilta. Kauneudenhoito kuuluu asiaan, sillä onhan miehen mukavampi tulla kotiin kauniin ja huolitellun vaimon luokse. Olet luotu pitämään kodin ja itsesi edustuskunnossa jokaisessa tilanteessa. Eikö niin, näinhän se menee? 

miu uuet verhot <3

Haluaisin sanoa tuohon, että niinpä! Olen täydellinen kodinhengetär, kysy mitä vain. Mutta valitettava totuus on se, että olen sottapytty. Olen huono siivoamaan, tiskaamaan ja kaikessa kodinhoitoon liittyvässä. Hävettää kuinka harvoin tulee vaihdettua lakanat tai pestyä pyyhkeet. Olen saanut palautetta, etten osaa edes imuroida oikein. Milloinkohan viimeeksi olisin ihan pessyt lattian?Tykkään käsitöistä, mutta valitettavaa on, että jostakin syystä villasukistani tulee aivan liian isoja ja harvasilmukkaisia. Kerran ompelin verhot itse ja päätin etten tee sitä enää ikinä. Voi sitä kiroamisen määrää ja nuppineulojen pistoksia sormenpäissä. Nyt teetätin hyvällä omalla tunnolla uudet verhot Eurokankaassa. 

Makaroonijauhelihasökötys
on miun bravuuri

Kokkaustaitoni rajoittuvat pastaan ja riisiin ja niille joko kana- tai jauhelihakastike. En pystyisi osallistumaan suosikkiohjelmani Masterchef Australiaan ikinä, vaikka se suuri haaveeni onkin. Ja miksi sen siis tunnustan nyt, eihän tämä houkuta ketään? Koska tässä on toivottavasti Unelmieni mies (nimenomaan videon alussa oleva mies, ei se todellisuus). Sitten näin tämän videon ja ajattelin kauhuissani, että josko joku luulee tulevansa tällaiseen maagiseen paikkaan, jossa likaiset astiat katoavat ja vaatteet peseytyvät itsestään, koska näin ei tule käymään.

Unelmieni mies toivon, että sinä osaat kokata, pidät tiskaamisesta (tai mikä parasta omistat astianpesukoneen <3), peset omien likaisten bokseriesi lisäksi myös minunkin pyykkejäni (okei, voidaan tässä vuorotella) ja jaksat tsempata minua siivoamaan kanssasi. Pitäisimme hauskoja siivouspäiviä, jonka jälkeen voimme rentoutua ihanassa kodikkaassa kodissamme. Sisustaminen ei ole vahvin lajini myöskään, mutta tykkään kyllä käydä IKEA:ssa ja viettää siellä useammankin tunnin kanssasi. <3 Se on yksi unelmatreffien paikka parhaimmillaan, siellä erotellaan jyvät akanoista. Kumman kärsivällisyys pettää ensin ja siinä se todellinen luonne sitten nähdään. 


Poikamiestyttö

Milla

p.s. Oon mie iha sisäsiisti suht ok tyyppi vaikka teksti välillä muuta antaa ymmärtää. Tuu siivoomaan miun kanssa <3

Mie vs Kaaso

Kosinnan jälkeen tietenkin tärkeimpänä tehtävänä on ilmoittaa äidille, että nyt se sinun tyttösi on vihdoin rengastettu ja vanhan piian päivät ovat ohi! Tämän jälkeen tulee päivittää Facebookiin parisuhdestatustaan, jotta kaikki varmasti tietävät, että nyt liikutaan jo vakavissa vesissä. Ja ne kenellä facebookia ei ole, niin ehkä voidaan soittaa tai tekstata. Tämän jälkeen kannattaa häät järjestää nopeasti, ettei mies ehdi huomaamaan kuinka hullu hänen tyttöystävänsä oikeasti onkaan ja peruisi vielä. Tähän hyvänä apuna tottakai toimii kaaso/kaasot. 

Jenkeissähän kaaso on Maid of Honour, eli kunniallinen palvelijatar. Tämä tarkoittaa siis selkeästi sitä, että ilman mukinoita palvelee morsianta, koska on valittu tähän kunniatehtävään. Itsehän aion ottaa hyvinkin rennosti häiden järjestelyn, kaasoni saa stressata minunkin puolestani. Selailin tuossa kaason tehtäviä/check-listoja ja yhdessä listassa oli 52 (??) kohtaa. Ajattelin tämän valita kaasoni tehtävälistaksi, koska sitten minulla on vähemmin tehtävää ja jos mahdollista, en itse joudu tekemään häideni järjestelyn eteen mitään (vitsivitsi, ehheh...) No oikeasti, jos vakavissaan puhutaan niin pääasia on, että kaaso auttaa häiden järjestelyissä sekä kestää kiukutteluni ja koittaa saada stressini kuriin. Kaksi viimeisintä tärkeimpänä. Olen kyllä sellainen ihminen, että osaan ottaa stressiä pienimmistäkin asioista saatika juhlien järjestämisestä. Joten todellakin se kenelle tämä rooli suodaan, hänellä saa olla lehmän hermot ja paljon, paljon rentoiluiltoja (viiniä) järjestettävänään.


Morsianhan saa päättää häiden teeman ja teemavärin, joten vaikuttaa vahvasti myös kaason/kaasojen pukeutumiseen. Jos olet ikinä katsonut 27 Dresses elokuvaa, siinä on aivan upeita esimerkkejä onnistuneista kaason mekoista. Viereisessä kuvassa vain muutamat parhaimmista. Jenkkileffoissa hyvin näytetään se, miten morsian valitsee kaasolle hirveimmän mekon, jonka löytää, jottei kaaso vie morsiamen spottivaloa ja huomiota hääpäivänä. Itse kyllä koen, että jos kaasolla on esimerkiksi tuollainen iso muhkea hirvitys päällään, niin häneenhän se huomio tottakai kiinnittyy. Eli valitsen kaasolleni mahdollisimman arkiset vaatteet, kuten verkkarit ja hupparin, hiukset ponnarille ja hieman meikkiä. Minä vieressä hehkuen meikattuna, hiukset laitettuna ja upeassa mekossani vien kaikkien huomion. 

Oikeasti ajattelin, että itselleni kelpaisi hyvinkin joku rennompi mekko, jossa tosiaan voisi tanssia ja olla stressaamatta likaantuko se. Kaasolleni toivon päälle jotakin, mikä hänestä tuntuu hyvälle. En niin ole väriteeman tai muutenkaan teemahäiden kannalla, joten mekon värilläkään ei ole niin väliä. Luotan kyllä ystävieni tyylitajuun, jopa enemmän kuin omaani. Kunhan ehkä kuitenkin laittavat vaikka kuvan mekosta ennen kuin sen hankkivat. 

Tuleva unelmien kaasoni, sinun tehtäväsi on saada minut oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan sekä varmistaa, että unelmieni mies ei karkaa ennen kuin ehdimme sanoa "Tahdon!".


Poikamiestyttö

Milla 

P.s. Jos tykkäät häähömppäkomedioista, niin toinen suositeltava on Bridesmaids

Laitan kaasoni katsomaan tämän ja 27 dresses:in ennen kuin aloitamme häiden suunnittelun

Mie vs kosinta

Kävelet poikaystäväsi kanssa illan hämärässä käsi kädessä. Olette juuri käyneet ihanalla, romantiikkaa täynnä olevalla illallisella. Tähdet loistavat kilpaa kuun kanssa taivaalla ja pysähdytte tuijottamaan niitä. Sitten mies aloittaa sanomalla, kuinka paljon sinua rakastaa. Hän ottaa molemmista käsistäsi kiinni ja kertoo kuinka hänen elämänsä ei olisi mitään ilman sinua. Kyynelet silmäkulmissa kuuntelet ja alat jo aavistaa mitä tuleman pitää. Mies polvistuu ja viet molemmat kädet suun eteen hämmästyksestä ja onnenkyyneleet valuvat pitkin kasvojasi. "Tuletko vaimokseni?" hän kysyy samalla sormusta sinua kohden ojentaen. Vastaat innoissasi "kyllä, oi kyllä!" Mies kaappaa sinut syliinsä ja pyöräyttää ympäri ilmassa ja tämä loppuu suudelmaan. 

Tai niin minä kuvittelen sen menevän vai olikohan se näin vain romanttisissa leffoissa? 

Jos se ei mene noin, niin sitten toinen mistä olen kuullut on "grand gesture". Tätä käytetään romanttisissa leffoissa paljon. Eli tyttö ja poika tapaa, sitte ne pikkuhiljaa rakastuu, sitten tulee joku riita/dramaattinen tapahtuma. Ainut miten poika voi saada tytön takaisin on nimenomainen "Grand gesture" eli suuri ele. Suuri, yllätyksellinen, romanttinen, itkettävä kohtaus, jossa tyttö tajuaa, ettei voi olla ilman tätä poikaa. Se voi olla flash mob tyyppinen tanssikohtaus tai sateessa seisten tunteiden kovaan ääneen tunnustaminen keskellä kaupunkia tai mixtape, jossa on kaikki yhteisistä hetkistä muistuttavat biisit yhdessä. Myös pienet viestit, jotka johdattavat yllätysten kautta itse toisen henkilön luokse ovat hyväksyttäviä. Tuleva mieheni, pick your choice.

Ei mitenkään paineita siis unelmakosinnalleni. Kunhan se on jotain suurta ja ihanaa. Ja sormus on oikeanlainen. Mielellään mahdollisimman kallis timanttisormus, jota sitten pidän kaulakorussani kiinni, koska en voi esimerkiksi toissäni sormuksia käyttää. Enkä kylläkään muutenkaan sormuksia käytä, mutta täytyyhän vihki- ja hääsormuksen olla over the top! Selailin netistä muutamia ehdokkaita, tässäpä näitä:

Täytyy kylläkin tunnustaa, että huomasin, että yksikään satojentuhansien tai miljoonien sormus ei olisi minua varten. Sitten bongasin minua miellyttävän sormuksen ja arvatkaapa sen hinta? Se on huimat 89 dollaria??? Eli tuleva unelmieni mies, voit huokaista helpotuksesta. Minulle riittää simppeli perussormus. En ole mitenkään ahkera korujen käyttäjä, ehkä joskus kaulakorun ja rannekorun laitan päälleni, jos lähden viihteelle. Korvakorujen reiätkin ovat jo menneet umpeen, kun en muista ikinä niitä käyttää. Tuleva mieheni, voit myös huokaista helpotuksesta, minulle ei tarvitse koruja ostella. Tietysti se kyllä osaltaan vaikeuttaa esimerkiksi riidasta lepyttämistä, mutta vinkkinä annettakoon, että tie minun sydämeeni käy esim. Ben and Jerrys -jäätelöpikarin kautta ;) 

Eli minulle, kun järjestää ison, romanttisen ja upean kosinnan, niin sormuksella ei ole niin väliä. Näitä yllätyksiä saa kyllä muulloinkin järjestää kuin vain kosinnassa. Mielellään pitkin vuotta, näin varmistat, että vastaan kyllä kosintaasi. 

Poikamiestyttö

Milla

P.s. Kannattaa myös katsoa Greyn anatomiaa, Meredith ja Derek siihen olisi pyrkimys. Koska voisipa elämä mennä kuin tv-sarjassa tai romanttisessa komediassa, jossa toisilleen kuuluvat ihmiset päätyvät yhteen, vaikka millaisia ongelmia olisikin. 

Mie vs sinkkuus & Tinder

Hyvät naiset ja herrat, pitäkää hatuistanne kiinni, sillä nyt alkaa vuoristoratakyyti, jota sinkkuudeksi kutsutaan. Kuten siis ensimmäisessä tekstissäni kerroinkin, olen ollut sinkkuna nyt kaksi vuotta, kolmas alkanut tässä juuri. Erosin silloisesta pitkäaikaisesta poikaystävästäni ja muutin ensimmäistä kertaa ihan omilleni. Muistan, että pikkuveljeni sanoi minulle, että meinasinko pysyä sinkkuna pidempään kuin edellisellä kerralla (eli 3 kk). Uhosin kovasti, että pystyn olemaan sinkkuna ainakin sen neljä kuukautta (samalla mielessäni naureskellen, että se mr. Right löytyy kuitenkin nopeasti ja olen varattuna tuota pikaa :D ). Muistan myös miettineeni, että uskallanko tehdä vuoden vuokrasopimuksen pieneen yksiööni, koska eihän sinne miestä mahtuisi. (25 neliötä ja parvisänky katon rajassa) Näin kahden vuoden jälkeen naurattaa, että mitähän olen oikein ajatellut. 

Tää on niiiiiiin mie tällä hetkellä

Kliseistä ehkä mutta olen nauttinut kyllä yksinolostakin (ei sillä, etteikö tässä negatiivisiakin puolia olisi). Ensimmäistä kertaa sitten teini-iän olen mennyt ja tullut kuin olen halunnut. Tehnyt asioita keneltäkään kyselemättä ja vaan ollut. Työssäni ikäihmisten kanssa menee paljon energiaa ja täytyy olla koko ajan ylipirteä papupata (mitä olen kyllä normaalistikin, en tiedä miksi koen sen tässä kohtaa ongelmana!). Työpäivän jälkeen tarvitsee kuitenkin sen hiljaisuuden ja palautumisen, voi vaan lösähtää sohvalle (tai noille nojatuoleille, jotka minulla on sohvan sijaan) ja möllöttää. Viikonloppuisin kyllä sitten energiaa olisi. Unelmieni mies siis tällä hetkellä voisi olla sellainen kuka asustaisi tuossa vaatekaapissani ja tarvittaessa putkahtaa ulos. (kaapista ulos, hah) Ja jos joku miettii, niin kyllä tarvitsisin miestä muuhunkin kuin SIIHEN eli pelkkä vibran ostaminen kaappiin ei aivan korvaa tuota miestä. Mutta mistä niitä miehiä sitten löytää?

Tästä pääsemmekin itse Amorien luomaan sovellukseen, Tinderiin. Mistä alkaisin. Mieleenpainuneita avauslinereita riittää:

Klassikko: "Milla hei, sun täytyy muuttuu" Jep, niin täytyy, miun ihan oikeesti täytyy valita toisenlaisia tindermatcheja kuin sinä. 

"Milla Magia" Ei muuta. Vain tuo. Hmm, niin joo kyllä olen ja nyt taion sinut kadoksiin.

"Mitäs Pikkumyy?" En tiedä, en ole tavannut


Tiedän, ei ole helppoa avata keskustelua (itsehän en siis useinkaan avaa keskustelua, jos ikinä), mutta toivoisin sen olevan vaikkapa jotain mistä olisi helppo jatkaa, näihin en vielä tänäkään päivänä ole keksinyt järkevää vastausta :D Tinderissä on myös se ongelma, että valintahan tehdään kuvien perusteella, eikä siinä sinänsä mitään, mutta toivoisin, ettei keskustelu alkaisi ulkonäköön liittyvissä asioissa, sillä ne kuvat, jotka minulla on Tinderissä, ovat onnistuineita otoksia, rajattu kivasti ym (eli siis tehty mahdollisimman edustaviksi). Koska joskus on niinkin, että mies on kehunut kovin viesteissä ulkonäköä ja huumorintajua, sitten tapaamisen jälkeen ei kuulu mitään. Voihan se olla, että olen itse niin fiksoitunut ulkonäkööni/epävarmuuksiini ulkonäöstäni, että koen syyn olevan sen, vaikka se olisikin sitten jossain ihan muussa. 

"Olet niin kaunis. Siul on ihanat silmät.

 Fysio, uuh. Nimesikin vielä, Milla <3" 

Keskustelu alkoi normaalisti tätä ennen ja sitten yhtäkkiä

 (ehkäpä humalan kasvaessa) viestit tihenivät ja menivät tähän suuntaan. 

Itseni esittelen Tinderissä seuraavanlaisesti:
"Mie oon tämmönen suht tavallinen tyyppi mut sit miulla on semmonen outo ja omalaatuinenkin puoli. Saatan höpöttää itsekseni, lasleskella ja tanssahdella hyvän biisin tahtiin julkisellakin paikalla. Mutta sitten toisaalta tykkään ihan normaaleistakin asioista ja osaan olla myös vakavana tarvittaessa. Jos oot hyvä aliaksessa se on aina plussaa (mut ei mikään vaatimus)"
Tosin mietin vaihtavani tähän, mitä töissä minulle yksi about 90-vuotias rouva sanoi: "Kun sinä olet tuollainen lihavanpuoleinen, niin sinulla on kyllä kovin sievä takapuoli tuohon muuhun kroppaan verrattuna." 

Koen, etten ole ihan normaalimmasta päästä. Sanon usein asioita ennen kuin ajattelen ja ajattelen yleensä outoja asioita (kuten esimerkiksi sitä, että kuka hitto on keksiny aikoinaan juustohöylän? Tai mistä se imu siihen pölynimuriin siis tulee? Miten tekisin täydellisen murhan) Ja sitten jostain syystä, vaikka tiedän olevani surkea matikassa teen päässälaskuja ja möläytän (yleensä sen väärän) vastauksen. Eli uusiin ihmisiin tutustuminen jännittää kovin, koska en tiedä miten he suhtautuvat tähän puoleeni. Yleensä helposti päädyn esittämään jotain roolia, josta kuvittelen ihmisen pitävän. Tai lähinnä sellaista roolia, joka ei sitten kuitenkaan ole sitten minä. Käyn terapiassa (kyllä, huonot treffit ja Tinder ovat ajaneet minut psykoterapiaan saakka :D ) ja siellä olemme käsitelleet tätä rooliasiaa ja pikkuhiljaa huomaa, että kyllä minä saan olla juuri minä sekä niin outo ja kummallinen kuin haluan. Ja sen miehen, joka tähän juttuun päättää joskus sitten lähteä, niin täytyy vaan sietää sitä.  

Mutta siis all-in-all, kyllä tässä hauskoja hetkiä on koettu ja kyllähän se niin on, että täytyy sen vaan "mätsätä" molemmin puolin. Ja sen takia nyt pidän hääblogia ja toivon, että löydän sen miehen siihen mennessä kun järjestelyt on tehty. 

Loppukevennys vielä: 
How to be single - tässä leffassa se opetetaan!


Poikamiestyttö

Milla

P.s. En oikeasti käy terapiassa tinderin ja sinkkuuden vuoksi :D ihan muista syistä.