sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Täällä taas, ainakin toistaiseksi

Tänään istuessani tämän kauniin päivän sisällä krapulan kaltaisessa olotilassa ajattelin, että kirjoitan jotain. Minun on tehtävä jotain. En voi vain maata ja nukkua. Joten tässä sitä ollaan, kirjoittamassa. Ja selvennykseksi vielä, että ei, minulla ei ole krapulaa, mutta olo on juomattomuudesta huolimatta kuin olisi ollut bailaamassa aamuviiteen saakka (ja unta on takana ööö, noin 8 tuntia ja kahdet päiväunet)

Jos lukisin ulkopuolisena edellistä tekstiäni (mie vs kuningas alkoholi), niin voisin jo huolestua, että nyt se Milla on ratkennut juomaan niin paljon, ettei ehdi edes blogia päivitellä. Noh, vaikkakin lempinimeni onkin nykyään Darra-Milla, niin oikeastaan on käynyt päinvastoin. Ajattelin nyt päivitellä kuulumisia ja oikeasti taas ryhdistäytyä kirjoittamisen osalta. (Tiedän...sanon tämän joka kerta, josko tällä kertaa näin oikeesti tapahtuis...). 

Olen teatterissa avustajana. Kaikki vapaa-aika mennyt oikeastaan sinne, etten kyllä ole edes ehtinyt kirjoittelemaan. Olen näytelmässä Runar ja Kyllikki, joka on yhdistelmä Kyllikki Saaren murhasta ja Tulilahden kaksoimurhista. Vaikka onkin näin vakava teema, niin se on musikaali ja sisältää myös komediallisia elementtejä. Olen tanssijana ja osana kyläjoukkoja ja olen nauttinut täysillä. Alun kipuilujen jälkeen rupesi teatterimaailma tuntumaan omalta.  On ollut hienoa haastaa itsensä ja päästä työskentelemään ihan erilaisessa ympäristössä.

En tiedä mikä minua vaivaa, mutta olen todella väsynyt. TODELLA väsynyt. Voisin vain nukkua ja nukkua enkä jaksaisi tehdä mitään. Olen menossa erikoislääkärille vielä selvittämään asiaa, josko alkaisi löytyä vastauksia. En voi enkä halua uskoa, että tämä johtuisi vain masennuksestani. Toki se aina asettaa ahdistuksen kanssa minulle vielä rajoja, mutta tämä ei tunnu samalta. Väsymys vielä lisää ahdistusta ja alakuloisuutta, noidankierre on valmis. Mutta se selvitköön sitten, päivittelen taas enemmän silloin, jos mitään tuloksia tulee. Tarkoituksena ei tänään ole vuodattaa vain huonoja asioita, vaan enemmänkin saada tästä taas hyviä asioita liikkeelle ja aivoja positiivisempaan suuntaan. 

Eli itse asiaan, eli blogipostaukseeni. Olen edelleen sinkku. Ei muutosta tässä. Mutta enpähän ole kyllä niin edes etsinyt miestä. Sain pitkäksi aikaa tarpeekseni, kun mies kyseli Tinderissä, jos saisi vaikka kuvan peräaukostani, jotta voisi tutustua minuun paremmin. Ajattelin, että ehkä nyt on aika pitää luova tauko ja keskittyä itseensä. Sinkkuus on ajoin ihan hanurista ja ajoin taas ihan oikeestaan tosi hyvä. Joten tänään kirjoittamisen aiheena onkin sitten ne häät, koska en pysty sinkkuudesta kirjoittamaan muuta kuin sen, että olisipa, joku parempi paikka tutustua ihmisiin. 

Mutta ne häääät. Olen tähän mennessä kirjoittanut niin ensitreffeistä, unelmien miehestä, häiden ohjelmasta ja vaikka ja mistä. Mutta olen kokonaan unohtanut kutsut! 

Kutsuja olen nähnyt monia erilaisia, kuin häitäkin. Jokaisella on ollut oma persoonallinen tyylinsä ja tehty hauskoja ratkaisuja. Ja jos tila ei kutsussa itsessään meinaa riittää niin siihenkin on keksitty keinot. Itselläni ongelmaksi muodostuisi varmasti tuo, että miten saan kaiken tiedon mahtumaan kutsukorttiin? Kuitenkin aika paljon informaatiota tulisi saada A5-kokoiseen paperilärpäkkeeseen. Kuvassa olevan kaltainen ratkaisu taas voisi toimia, koska en kuitenkaan saa kaikkea tekstiä ja haluamaani infoa siihen pieneen korttiin...

Ja OMG kuinka paljon kaikkia vaihtoehtoja olisi ja mistä asioista pitäisi päättää. Fontista lähtien, kutsukorttien väriin, kuvitus/grafiikka ja vaikka mitä...Päätöksen teko  ei ole todellakaan vahvin lajini..




Tässä vain murto-osa kaikista mahdollisista vaihtoehdoista
 ja silti olen jo täysin häkeltynyt
Otanko hieman kiemuraisen fontin vai vähemmän kiemuraisen? Kalligrafiaa vai siveltimen vetoja? Tekstausta vai kaunoa? Jestas, yksi teksti, niin vaikeaa päättää. Ja se tekstin sisältökin pitäisi päättää...

" Rakas ystävä tai vihollinen tai sukulainen (toivottavasti edes läheinen sellainen?)), kutsun sinut (ei kutsumme, vaan kutsun. ei se mies kuitenkaan näitä päätöksiä tee, niin miksi valehdella.. 😃) minun ja mieheni juhliin, jotka järjestämme, koska menemme kyseisenä päivänä naimisiin. Ai etkö tiennyt, että minulla on mies? No, mutta juuri siksi tämä kutsu lähetetään, todisteaineistoksi jälkipolville, että kyllä, Millakin on löytänyt miehen ja kutsunut myös (jostakin syystä) sinutkin sinne. 
Joten: Tervetuloa juhlimaan kanssamme ja tuomaan meille ihania yllätyslahjoja (ei en halua rahaa, lottokuponkeja voitte kyllä ostaa, jos haluatte. Saapahan sitten kunnolla rahaa, jos sitä sattuu tulemaan) Ja saatte tuskailla, että mitä ostaa, niin kuin minä joka ikinen kerta, kun minut on kutsuttu häihin. Mitä antaa, kuinka paljon rahaa on ok, mikä on etiketti ym. 


(Tähän sitten aika ja paikka) 

p.s. kun saavut, ei mukaan saa ottaa tiukkaa pipoa ja eikä kiristävää nutturaa. Häissä mennään rennolla fiiliksellä ja hauskaa pidetään. Jos et pidä tästä, niin suosittelen, ettet osallistu häihini lainkaan (mutta lähetä lahja ihmeessä!)

No sitten, kun joskus se fontti on päätetty. Ei se vielä siihen lopu. Haluanko valkoiset, luonnonvalkoiset, mustat, harmaat, ruskeat, pinkit  tai vaikka hitsi vie oranssit kutsut. Nykyään muodissa vaikuttaisi olevan luonnonvärit ja hyvin rustiikkinen/maalaisromanttinen tyyli (joita ihailen Pinterestissä juuri parhaillaan..), mutta itse haluaisin vielä jotakin räväkämpää. Sellainen mikä herättää heti huomion postilaatikkoon tipahtaessaan - koska kuten aina sanon, onhan se nyt hitonmoinen ihme, kun minä menen naimisiin, joten huomiovärit ja sireenit käyttöön. Ja toki, kun häätkin ovat suuren luokan pirskeet (jotka mies siis maksaa), niin pitäähän kutsusta välittyä jo valmiiksi tuleva tunnelma!)




Ja sitten, miten siihen kutsuun vastataan? Haluanko, että jokainen laittaa vielä postin mukana vastaukset vai riittääkö puhelimitse ilmoittautuminen. Toisaalta, sukuni on pieni, joten häistäkään ei kovin isot tule. Olettaen nyt, että miehenkään sukulaisia ei sitten tasapuolisuuden nimissä kutsuta liikaa. Koska olisihan se epäreilua, että suuri osa vieraista olisi Unelmien miehen puolelta! 

Mitä enemmän selailen internetin ihmeellistä maailmaa, sen enemmän tulee valintojen maailmaa eteen. En ymmärrä millä logiikalla ihmiset näitä päättää ja mistä tietää et mikä on hyvä. Voi olla, että tässä käy hyvinkin niin, että päädyn laittamaan tekstiviestillä kutsut sanoen: "Hei, meillä on juhlat, tulkaa paikalle." Joten, jos joskus sinulle tällainen tekstari pamahtaa, niin tiedät kyllä mitä tuleman pitää. Tai vaihtoehtoisesti tää minkä löysin "Booze and food & bad dance moves - you in or what?"


Poikamiestyttö

Milla

P.s. On sil miehellä kyl paljo kestettävää, kuka miut vierellee huolii.. 😶

P.p.s. Parasta oli lukea oma infoboksi tuolta sivusta, kun siellä lukee vieläki ihan tyylikkäästi, että oon 27 v. Ehkä pitäis oikeesti päivittää useemmin. (Forever young, I want to be forever young!(