Mie vs Miesten maailma

Nyt jos koskaan on aika ottaa kantaa.

On aika nousta barrikadeille ja ottaa tämä maailma haltuun naisena. Ensimmäistä kertaa aion nyt kirjoittaa jopa ihan ajoittain vakavastikin otettavaa tekstiä. Ehkäpä tämä koko Aku Louhimies -jupakka on saanut omatkin ajatukset liikkeelle, että mikä oikeasti on tässä sinkkunaisen (ja siis ylipäätänsä naisen) elämässä oikeasti hyväksyttävää. Ja taas semmoisia ajatuksia, että millaisia miehiä tulee kohdattua tässä elämässä ja miten meitä naisia tuolla baarin tanssilattialla pyöritellään. 

Jos olet naisena niin kuin mies yöelämässä, eli rohkeasti haet seuraa ja lähentelet tai lähdet jopa herranjumala (aikuinen ihminen) toisen mukaan yöksi, niin saat lempinimeksesi "helppo" "huora" "lutka" ym. Miehenä sama nimitys on Äijä, miesten mies, Panomies, mies joka saa kenet vaan, valloittaja. Kaikki positiivista, machoa ym. En osaa edes kuvitella tilannetta, että nainen menisi miehen luokse ja läimäisisi tuota takamukselle tai yrittäisi hinkata itseään ja kopeloida tanssilattialla ilman miehen hyväksyntää tähän. Kun kieltäydyt tästä olet "pihtari", "tosikko" ynnä muut yhtä ihanat nimitykset. Jos et ole valmis heti ensimmäisellä kohtaamisella hyppäämään sänkyyn, voi mies siirtyä seuraavaan mahdolliseen "uhriin". Ja nyt kun tässä paasaan, niin ei, en sano etteikö naisenakin seksi voi olla yhden illan juttuja tai vain jotain säätöä, kyllähän naisetkin seksistä nauttii. Mutta se miten suhtaudutaan, teet sitä tai et, aina ollaan tuomitsemassa ja arvostelemassa. On ihmeellistä miten esimerkiksi yöelämässä katoaa oma henkilökohtainen tila, johon ei pitäisi kenenkään päästä ilman omaa suostumusta. Voidaan tosiaan kopeloida, repiä laukusta luokse, tulla tanssimaan aivan kiinni, yrittää suudella ja jos herranjumala satut vaikka juttelemaan jonkun miehen kanssa, on se kuin lupaus yhteisestä yöstä. Koska ei toisen aikaa saa sillä lailla tuhlata että tutustuttaisiin ilman sen kummempia takaa-ajatuksia. 

Työskentelen muistisairaiden kanssa ja kohtaan usein seksuaalistakin käytöstä, mutta tämän jopa voin sairaalta ihmiseltä ymmärtää, ihmiseltä, jolla ei enää ole kontrollia omista tekemisistään. Mutta jäisipä se käyttäytyminen vain sinne töihin, mutta ei. Ilmeisesti oletetaan, että on ok, että miehenä voi kysyä naisilta alastonkuvia (tai tissikuvia tai ihan mitä vaan, jopa ihan niinkin ilmaistuna, että kuvia, joiden avulla voi kotona kauniisti sanotusti "itseään hyväillä"..yhh) ja ehdotella hävyttömiä ilman, että nainen tästä voisi loukkaantua. Ja jos et kuvia lähetä niin taas, olet tosikko, ihme tiukkapipo ja niin edelleen. Halutaan keskustella lempiasennoista, kysellä otatko suihin, haluutko nussia... (ja kyllä, nämä kaikki on kuultu, että parisuhteessa olevat olkaa onnellisia tilanteestanne), muttei oikeasti haluta tietää toisesta mitään. Ei tarvitse, kun voisi vain saada seksiä ilman sitoutumista ilman tunnesidettä ja jatkaa eteenpäin johonkin toiseen. Ehkä tämä ilmiö on osa tätä, ettei osata enää keskittyä tai rauhoittua aloilleen. Kaikki elämässä etenee niin nopeaa tahtia, että myös ihmissuhteista tulee kertakäyttötavaraa. 

Ja kyllä, KAIKKI MIEHET OVAT TÄLLAISIA! 

No joo, ei sentäs (onneksi)

Onneksi on myös ihan hyviäkin tyyppejä liikenteessä, harmillisen harvoin heihin vain törmää enää. 

Edelleen haluan tässä painottaa sitä, että tottakai nainen sekä mies voi ja saakin nauttia yhden illan jutuista tai lähentelystä ja huomiosta tai seksuaalissävytteisistä viestittelyistä. Mutta se täytyy tapahtua molemmin puolisella hyväksynnällä nin, että se on molemmille osapuolille ok. Flirttailla saa, se ei ole kiellettyä keneltäkään, vaikka nyt moni tämän #metoo kampanjan myötä on näin ajatuksen kärjistänytkin. 

Bros before hoes, miehet pitäkää yhtä. (♫ "This is a maans wooooorld" ♫)

Koska pitkään ei tämä voi enää olla miesten maailma, jos me naiset jatketaan rohkeasti omalla linjallamme ja pidämme yhtä. We can do this shit! 

Pakko vielä tähän loppuun pilata momentti ja sanoa, että kyllä. Tämä on osakseen sinkkunaisen turhautunutta panettelua ja turhautumista yöelämässä. Vaikkei toki kaikki sitä ole. Ja sitä, ettei nyt ole miesjuttuja sen kummemmin, kun ei se Napakymppikään mihinkään johtanut. Ja tämä on vaan myös ultimaattinen totuus, että tällaisia juttuja käy. Unelmien Mies ei edelleenkään ole näyttäytynyt, joten jatkan edelleen sammakoiden suutelua, niin kauan kunnes tärppää... Sitä odotellessa... 

Poikamiestyttö

Milla

P.s. Ainiiiiiin, melkein unohdin mainita vielä yhden tärkeän asian, eli palkan! Kyllä, ammatinvalintakysymys ja silleen, mutta kyllä ne rikkaidenkin perseet täytyy jonkun pyyhkiä sitte vanhana. Kukas muukaan kuin ne keneltä on nyt riistetty kaikki mahdolliset edut ja rahat pois. Kun on vaan sellainen työ, ettei sinne työpaikalle voi olla menemättä ja lakkoilla. Kun kaikki ansaitsevat hoidon. On vain ihmeellistä, ettei ihmisten hengissä pitämisestä ja hoitamisesta makseta vastuuseen nähden tarpeeksi palkkaa.. Mut hei, mie oon vaa nainen, enhä mie mistää mitää tiedä. Aattelinpaha vaa.

mie voin vaan niiiiin kuvitella tällasenkin tilanteen tapahtuvan jossaki suljettujen tai ei edes niin suljettujen ovien takana...

P.p.s. Ensi tekstissä sitte ehkä vähän kevyempää matskua

Mie vs Unelmahäät

Hei taas pitkästä aikaa ihanat lukijat! 

Elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, niin taukoa on tullut aaaaaivan liian pitkäksi aikaa! Joten nyt lupaan, että seuraavien päivien aikana postaan useampia tekstejä hyvittääkseni nämä hiljaiset hetket. Läppärini on ollut tuolla yöpöydän alatasolla lomalla, kun tabletti on ollut niin näppärä käyttää. Nyt kaivoin tämän sieltä, pyyhin pölyt HP-logon päältä ja avasin koneen. Ja odotin n.10 minuuttia, että kone sai kaikki päivitykset tehtyä ja rupesi vihdoin pelittämään. (kuitenkin toimii, eikä ole hyytynyt, niinkuin esimerkiksi autoni, joka hiljattain hinattiin only god knows where..) Pidemmittä puheitta siiiiiis...

...Tänään aiheena on vakava asia. Eli plagiointi. Miten on mahdollista, että tänäkin päivänä tällaista tapahtuu edelleen. Puhun siis tietenkin televisio-ohjelmasta Unelmahäät!! Mokomat ovat ottaneet minun blogini nimen käyttöön (tämähän on siis täysin patentoitu ja originelli nevöhööd nimi). Eli kyseessä on entinen Satuhäät-ohjelma, joka esitettiiin YLE:llä ja nyt nimeä vaihtaneena siirtynyt esitettäväksi TV5:lle. Toki tällaisena hääintoilijana sitä kaikesta huolimatta on pakko seurata, on se sen verran koukuttava sarja. 

Lähdin parhaimmille ja luotettavimmille tiedonlähteille etsimään ihmisten mielipiteitä  ja ajatuksia ohjelmasta eli mihinkäs muualle kuin  - Vauva.fi -sivustolle! Siinähän sitä hurahtikin aikaa selaillessa kymmenia sivuja (niitä oli siis oikeesti 26 sivua....!), joissa keskusteltiin erityisesti ensimmäisen jakson pariskunnasta ja siitä kuinka ohjelma on palannut takaisin juurilleen. Mielipide oli se, että mitä enemmän draamaa ja huutoa ja itkua, sen parempi ohjelma (ja ohan se nyt oikeasti totta...en mie sitä ihmisten onnellisuutta ja hattaraa vois katella kauheen paljoa) Mutta oikeasti. En uskonut Unelmahäiden muistuttavan näin paljon kuuluisaa (ja huikeeta) ohjelmaa nimeltään Bridezillas. Stressaantunut ja tunnekuohuissaan oleva kontrollifiikki morsian pimahtaa, kun asiat eivät suju juuri halutulla tavalla. Asioita ei olla järjestelty kunnolla ja sulhanen ei tee mitään oikein (mitä nyt vaan maksaa kaikki kustannukset..). Kaikki on aina jonkun muun syy (ja niinhän se yleensä onkin tai ainakin näin mie aion sanoa, kun omat hääjärjestelyt jää viimetinkaan ja menee plörinäksi😃) Tai sitten toinen ääripää oli se, kun mies kesken häävalssin haistattaa paskat koko tanssille ja lähtee tanssilattialta pois (ehti se ehkä muutaman askeleen ottaa?). Kovasti ihmiset kommentoivat näitä ohjelman sankareita, osa jopa todella ikävään sävyyn. Onhan se niin, että en koe, että kaikki ihan penaalin terävimpiä kyniä olisivat tai miellyttäisivät minua, mutta tarvitseeko heidän. Jokainen menkööt tyylillään naimisiin. Mietin vain, että ohjelman nimi on Unelmahäät ja yhdetkään ei vielä ole vetäneet vertoja minun suunnitelmilleni!

On kyllä selvää miksi nämä kyseiset parit on valittu ohjelmaan mukaan, kyllähän ne puhuttavat. Plus mietin, että miksi parit hakee kyseiseen ohjelmaan (tietty miulta vois kysyy, miks hain Napakymppiin...). Eritoten mietin paria, jossa nainen oli pommittanut viesteillä miestä ja saanut hänet sitten taivuteltua tahtoonsa ja naimisiin kanssaan (tää on niin tätä päivää, varmaan tulee olemaan miun tulevaisuus, pitää vaa saaha se mies nopeesti nalkkiin ni ei pääse karkuu). Niin, siis heillä oli varattuna Tuomiokirkko ja joku hieno jatkopaikka, mutta vieraita oli vain muutamia (ehkäpä kaikki läheisimmät), niin miksi tuoda siihen intiimiin tilaisuuteen vielä kameraporukka mukaan? Plus ei se ole katsojallekaan kovin viihdyttävää, kun ei ollutkaan sitä draamaa. Hirmu isot odotukset oli noin huikeiden puitteiden puolesta ja sitten se kyllä vähän tuotti pettymyksen, kun olikin niin pienet häät. Kerrankin, kun poikettiin peruskirkkohäät ja työväentalo tyyppisestä perinteisestä häämallista, niin sitten sekin mokoma latistui sitten pienuuteensa. 

En muista olenko aiemmin spekuloinut unelmahäitäni. Lähinnä siis siinä mielessä, että minkä kokoiset ja mimmoinen tunnelma. Joskus haaveilen, että paikalla olisi vain läheiset, max. parikymmentä henkeä. Intiimi juhlatilaisuus, jossa itselle rakkaat ihmiset olisivat todistamassa tätä rakkauden julistusta. Toisaalta haluan taas isot juhlat, hauskaa menoa ja paljon ohjelmaa. Eli katsotaan kuinka tässä käy. Itsellä niin pieni suku, ettei kutsuttavia sieltä kovin paljoa ole edes. Ja tietysti ehkä sulhanenkin jokusen vieraan saisi kutsua (vaikka ne minun juhlani ovatkin!) Niin ja ne juhlat jos mitkä olisivat ohjelmaan sopivat, kaikkien aikojen upeimmat ja hienoimmat Unelmahäät! 



Poikamiestyttö

Milla

P.s. Ensi tekstissä sitten sukelletaan aaaivan toisenlaiseen maailmaan
P.p.s. Ihanaa, kun jaksatte lukea miun höpötyksiä! Ja kiitos kärsivällisyydestä!