Tänään ei ole vuorossa hää- eikä sinkkupostausta vaan enemmänkin omaelämänkerrallinen teksti, joka lähentelee laadullaan ja yksityiskohdillaan maailman parhaimpia bestsellereitä. (vrt. Michelle Obama omaelämäkerta). Aion kertoa itsestäni sellaisen asian, jonka jonka yllätyksellisyys on niin suuri, että näette varmasti otsikoita tästä kirjoituksesta huomisten iltapäivälehtien lööpeissä. Aioin sanoa, että tämä on skandaali, mutta tämä ei ole negatiivissävyitteinen teksti vaan positiivinen teksti, joten sanan"skandaali" käyttäminen ei ole tähän kohtaan soveliasta. Niin mistä siis aioin tänään kirjoittaa? Se on hyvä ja täysin ymmärrettävä kysymys, sillä otsikko ei viittaa tekstin aiheeseen (vai viittaako?) ja tässä ensimmäisessä kappaleessa ei ole vielä ollut aihesisältöä oikeastaan lainkaan. Vain hienoja sanoja ja upeaa taidollista tekstiä. Kiitos paljon kehuistanne, olen ne ansainnut (oma kehu paras kehu, eikös se niin mene? Tai - Kukas se kissan hännän nostaisi, jos ei kissa itse?). Mutta itse asiaan.
Rakastan yllätyksiä. Vielä enemmän kuin rakastan yllätyksiä, rakastan järjestää niitä. Niin ystäville kuin esimerkiksi töissäkin. On ihana nähdä se yllättynyt ilme, joka on sekoitus pelkoa, innostusta, jännitystä, tietämättömyyttä ja hämmennystä sekä iloa. Näitä valitettavan harvoin elämässämme enää aikuisena tunnemme ja jotenkin saan itselleni suunnatonta iloa siitä, että voin näyttää ystävilleni kuinka tärkeitä he ovat minulle. Pienikin yllätys toiselle on ihanaa. Oli se sitten ihan vaikka tikkari tai mikä vain pieni ele, niin tulee välitettyä se tunne, että hei, olet mielessäni ja haluan sinulle hyvää. Toki, tämä ei ole välttämättömyys tunteen välittämiseen ja tärkeintä on tietysti se ihan "tavallinen" ystävyys, eli yhdessä oloa ilman mitään suorittamista ja toisen seurasta nauttimista. Tykkään vain yllättää ja piristää ystäviäni.
Lapsena tykkäsin katsoa niitä ohjelmia, joissa
Kun yhdistetään rakkauteni Amazing Raceen ja yllätyksiin, saadaan aikaan Amazing Race 30 v- juhlat. Järjestin ystävälleni neiti J:lle seikkailusyntymäpäivä ja tässä kertomus päivän kulusta.
1. Jokaisen kilpailijan nimi (etu- ja sukunimi) angrammeina seinällä. Jokaisen tulee löytää oma nimensä seinältä ja etsiä pieni vihje, joilla jakautuvat joukkueisiin. Saatuaan joukkueensa muodostettua sai joukkue infokirjeen sekä seuraavan vihjeen. Vihjeessä ohjattiin heitä seuravaan paikkaan ja etsimään henkilö, jolla on sydämen muotoiset linssit aurinkolaseissaan.
2. Löydettyään henkilön kohteestaan, tuli heidän opetella joukkueena ulkoa runo ja esittää se henkilölle. Kun runo menee oikein saavat he seuraavan vihjeen, joka on kirjoitettu riimukirjoituksella (koodinpurkuohje on mukana). Purettuaan "koodin", kertoo koodi mihin tulee suunnata
3. Kolmannessa kohteessa on useita kirjoja. Joukkue saa vihjelapun, jossa pyydetään etsimään puuttuvat sanat kirjoista (sivunro, rivi ja monesko sana olivat ilmaistuna numeroina, ei vihjeitä mitä numero siis tarkoittavat). Kun sanat on saatu täydennettyä vihjelapussa oleviin kohtiin, muodostui kysymyksiä, joihin tuli vastata (esim. mitä tarkoittaa ______ --> Mitä tarkoittaa Blue = sininen). Kysymykset tarkoituksella helppoja, ajatuksena se, että pääasiallinen tehtävä on etsiä kirjoista oikeat sanat. Jos haastetta haluaa lisätä, voi kysymykset toki olla haastavampia ja kirjojen määrää lisätä. Kun tehtävä on oikein, saivat he rastin pitäjältä nähdäkseen kuvan, joka oli otettu seuraavassa kohteessa olevasta yksityiskohdasta.
4. Lippujen metsästys. Joukkueet saivat listan lipuista, jotka heidän tulisi yksitellen (eli yksi joukkueen jäsen kerrallaan) etsiä viereissä puistikossa olevista puista. Eri maiden lippuja oli tulostettuna ja kiinnitettynä puihin. Lippujen vieressä oli kirjain, joka täytyy painaa mieleen ja viedä joukkutovereille. Sen lisäksi, että puistikossa oli listan mukaiset liput oli siellä myös harhautuksena monia muidenkin maiden lippuja. Saatuaan oikein kaikkien listan mukaisten lippujen kirjaimet, saivat he osoitteen, johon heidän tulisi mennä.
5. Osoite vie omaan osoitteeseeni, jossa tehtävänä on pelata onnistuneesti yksi taso "Keep talking and nobody explodes" - pommin purkupeliä (https://youtu.be/uuz8Jl0RlCQ?t=40). Aikaa oli 5 minuuttia ja ratkaistavia tehtäviä kolme kappaletta. Joukkueen onnistuttua purkamaan pommi ennen ajan loppumista ja tekemättä virheitä saivat he seuraavan vihjeen. Kuvavihje, jossa kuvana Mylly + saari = Myllysaari (paikallinen uimaranta).
6. Myllysaaressa 10 ilmapalloa/joukkue kiinni puiden välissä naruissa. Yhdeksässä pallossa oli sisällä paperinen lappu, jossa osa isompaa kuvaa. Joukkueen tehtävänä puhkoa kaikki oman joukkueensa pallot omalla isoista tikkupelin tikuista rakentamallaan välineellä n.1,5 m etäisyydeltä. Saatuaan kaikki tarvittavat palaset, tulee koota "palapeli", jossa kuva seuraavan kohteen pienestä yksityiskohdasta, jonka googletettuaan joukkueet osaavat suunnata oikeaan paikkaan.
7. Seuraavassa kohteessa tuli etsiä pieni laatikko, jossa on numerolukko, kolmella numerolla. Joukkueet olivat saaneet numerot aiemmissa vihjekuorissa matkansa aikana ja heidän tuli ymmärtää missä järjestyksessä numerot tuli lukkoon syöttää. Kun he saivat laatikon auki, sisältä löytyi kuori, jossa arvoituksia. Arvoitukset tuli ratkaista ja sen jälkeen suunnata maaliin Casinoterassille.
Oman elämäni Amazing Racea vastaavat kilpailut olivat opiskeluaikoina kaikki rastikilpailut, joissa menestyimme erinomaisesti (vaikka itse sanonkin). Useimmiten syynä äärettömän hyvä yhteistyö Neiti I:n kanssa. Olimme aina samassa joukkueessa, joten sen täytyy olla syy (ei se, että olimme lähes ainoa naisjoukkue insinöörien rastikilpailuissa.. ;D ). Yhden kerran joukkueeseemme kuului myös pehmonalle, kun emme saaneet neljättä jäsentä. Tämä nalle kosteutti rastinpitäjien kurkkuja, joten suosio oli taattu :D Voi niitä aikoja!Yllätysterveisin
Poikamiestyttö
Milla
p.s. Ihanaa, kun on kesä ja lämmin (vaikka hikoilen kuin sika)
p.p.s. Sain tänään uuden puhelimen, jonka tilasin netistä. OnePlus 7. I'm in love ❤️❤️❤️❤️ Oon koht hehkuttanu tätä kaikkialla. Mut ei maha minkää, on vaa nii ihanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti